Yrsa Steniuksen koirakirjassa viitattiin tuontuostakin edellisiin teoksiin, "Kun siipi murtuu" ja "Elämäni mies". Murtunesta siivestä kirjoitin syksyllä. Se oli loistava Jussi Björlingin elämäkerta. Elämäni mies tutkii Hitlerin pääarkkitehdin Albert Speerin elämän mysteeriä.

Olen aiemmin lukenut Steniuksen "Totuudesta ja valheesta". Erittäin mielenkiintoinen kirja, jonka loppuosa on omistettu Albert Speerin elämänvalheelle.

Katselin viime talvena ystäväni luona Albert Speeristä kuvattua moniosaista dokumenttia. Lukiessani, luin ikään kuin tuon filmin läpi, niin voimakkaan vaikutuksen dokumentti teki.

Stenius uskoo, että Speer perusti elämänsä valheelle, johon hänen oli pakko uskoa itsekin, koska muuten olisi elämä käynyt täysin mahdottomaksi elää. Albert Speerhän kielsi loppuun asti tienneensä juutalaiskysymyksen loppuratkaisusta, vaikka on aivan varmaa, että hänen on täytynyt kuulla, nähdä ja tietää. Hän myös säästyi kuolemantuomiolta ja selvisi vankilavuosistaan.

Stenius luotaa kirjassaan ongelmaa laajemmaltikin. Hän pohtii pitkään, miten oli ylipäänsä mahdollista, että kunnolliset, tavalliset ihmiset lähtivät mukaan ja useimmat tottelivat uskollisina loppuun asti. Osasyynä hän näkee saksalaisen kotikasvatuksen, tiukan kurin ja auktoriteettien kunnioituksen. Toisaalta Hitlerillä on täytynyt olla aivan käsittämätön, suorastaan hypnoottinen karisma. Speer kuten monet muutkin, kertoo, että Hitlerin lähellä oma tahto katosi.

Kirja on mielenkiintoinen psykoanalyyttinen syväluotaus Speerin mieleen kirjoittajan lukemien tuhansien ja tuhansien tekstisivujen innoittamana. Hän kertoo hautoneensa aihetta mielessään 15 vuotta.