Etsin Elina Hirvosen uusinta kirjaa "Kauimpana kuolemasta", mutta löysin vain tämän "Että hän muistaisi saman". Lainasin, luin ja menetin miltei yöuneni.

Tämä kirja oli pakko lukea yhtäpäätä. Tämän kirjan olisin voinut vaikka itse kirjoittaa, jos olisin osannut. Kirja kertoi asioista, jotka ovat minulle aivan liiankin tuttuja, minun elämääni.

Päähenkilö on sisko, jonka ihana ja rakas isoveli on mielisairaalassa. Perheen isä on pappi.

Kirja kertoo kahden perheen historiaa. Se kertoo sodan vammoista ja vaikutuksesta tuleviin sukupolviin. Se kertoo perheen dynamiikasta. Vain yhteen päivään, vain puoleentoista sataan sivuun on saatu mahtumaan monta kokonaista ihmiselämää.

Kirjassa on upeasti toivoa antava lause, johon haluaisin uskoa: "On olemassa sanat, jotka auttavat meitä kestämään sen mitä tapahtui. Ja antamaan anteeksi."

Hienosti kirjoitettu, oivaltava kirja.