Anneli Vainion tuore "Kotini on linnani"-kirja edustaa sitä lajia, jossa suomalainen asuu jossain ulkomailla vähän eksoottisessa paikassa ja kertoilee humoristisessa sävyssä sekä mukavia että osin aika kauheitakin kokemuksiaan. Yleensä olen pitänyt näistä kirjoista ja niin tästäkin.

Vainio on lääketieteen tohtori, joka tapaa Brysselin junassa kohtalonsa, kanadassa työskentelevän yliopiston professorin. Reipas, rohkea ja osaavainen pariskunta ostaa Ranskasta ensin luhistuneen kartanon ja kunnostaa sen, mutta puutarhan puuttuessa, he innostuvat ostamaan rauniolinnan, josta sukeutuu heille kotilinna puutarhoineen ankaralla työllä. Milloin joki tulvii tuhoten kaiken, milloin jokin muu takaisku kohtaa, mutta kaikesta selvitään.

Näissä kirjoissa viehättää ainakin minua jonkinlainen Robinson Crusoe - henki, ihmisen ikuinen taipumus majan rakentamiseen.

Toisaalta nämä kirjat kertovat hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla eri maiden kulttuurista ja luonnosta. Vastaava kirja kirjoitettuna Suomesta ei olisi ollenkaan yhtä kiehtova.

Positiivinen lukukokemus.