Olen lukenut tavallista vähemmän, mikä kertoo sen iloisen asian, että olen harrastanut enemmän sosiaalisia rientoja. Olin ystävieni kanssa mm. teatterissa katsomassa "Viimeistä sikaria". Kovasti kehuttu näytelmä meni Kansallisteatterissakin Lase Pöysti pääroolissa vuosikausia. Täälläkin kehuttiin ylenmäärin ja jatkuvasti loppuunmyyty. Odotukset olivat siis korkealla.

Tarinassa on mielenkiintoinen juoni. Kirjailija Bengt Ahlfors itse sanoo, ettei tiedä onko se tragedia vai komedia vai farssi. Täkäläisessä teatterissa siitä oli ikävä kyllä tragedia jäänyt aika vähiin.

Onneksi pääosan esittäjä osasi asiansa. Muut roolit olivat turhan paperisia. Nalkuttava vaimo oli epäuskottava puhumattakaan vanhasta kirkkoherrasta. Olen sentään ollut 35 vuotta naimisissa papin kanssa. Jotain niistä vuosista tarttui.

Perinteisen huolellisesta lavastuksesta pidin kovin.

Kyllä näytelmä puutteineenkin antoi ajattelun aiheita. Oli hyvä, että loppu jäi auki. Sopi sitten illalla viinilasin ja juustotarjottimen äärellä ystävien kanssa heitellä ehdotuksia, miten kaikki jatkui(si).