Lappilainen kirjailija Elsa Vuontisjärvi on kirjoittanut peräti hienon kirjan sodasta lapsen silmin. "Pimennetyt ikkunat" kertoo kymmenen korvilla olevan Tapanin kokemuksista talvisodan päivistä aina Lapinsotaan, jolloin väki pelastettiin evakkoon Ruotsiin.

Lapin lapset asuivat pitkien matkojen takia asuntoloissa koulua käydessään. Kirja ei puuttunut kielipolitiikkaan, mutta ilman sitäkin asuntolan olot olivat kurjat.

Oma äitini oli ennen sotia Lapissa kouluasuntolan hoitajana. Se vähä, mitä muistan hänen kertoneen, sopii kuvioon. Kyllä nyt muuten harmittaa, etten älynnyt aikoinani kysellä enempää.

Tapanin isä selviää hengissä, mutta haavoittuu. Kranaatin sirpaleet repivät jalan pahasti. Kuinka tuttua jälleen. Oman isäni jalasta käsikranaatti vei varpaat ja sirpaleita oli säärestä mätinyt vielä kuukausia.

Itse olen sodan jälkeen eteläiseen Suomeen syntynyt, mutta kirja herätti hyvin voimakkaita tunteita ja muistoja minullekin.