1245686514_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olin ystävättäreni kanssa katsomassa Suomenlinnan kesäteatterissa ensimmäisessä ennakkoesityksessä "Sinivärisiä". Ilma oli mitä kamalin. Sataa tihuutti vettä, lämpöasteita kai alle kymmenen. Olimme aivan kohmeisia jo näytännön alkaessa. Pelastukseksi oli jokaisella istuimella armeijan harmaa villahuopa. Olin pukenut päälleni suurin piirtein kaiken, mitä olin mukaani ottanut ja vielä yksi lisähuopa oli mukanamme. Muurit hohkasivat raakaa kylmyyttä, vaikka katos pitikin sateen loitolla. Esitys kesti kaikkineen reippaat kolme ja puoli tuntia. Viimeisen tunnin aikana todella toivoin, että esitys jo viimeinkin loppuisi ja saisin tunnottomat luuni äkkiä johonkin lämpöön.

Ehkä parempi ilma olisi mahdollistanut paremman keskittymisen näytelmään. Nyt se jäi meille peräti hajanaiseksi ja osin melko käsittämättömäksikin.

Esitys koostuu kolmen eri kirjailijan omasta osiosta, jotka kaikki käsittelivät jollain tapaa lotta-aatetta. Ensimmäinen kertoi koulutuksesta alkaen aina pukujen riisuntaan lottien historiaa. Toisessa 70-luvun tietämätön nuori tenttasi vanhempiaan ja esivanhempiaan sota-ajan tapahtumista. Kuolleetkin nousivat haudoistaan vastaamaan. Viimeisessä osiossa ryhmä anarkistisia nykynuoria oli Suomenlinnassa sopeutumisleirillä avuttoman psykologinsa kanssa. Lottajohtaja Fanny Luukkonen ja kirjailija Olavi Paavolainen ilmestyivät verevinä historian hämäristä apukouluttajiksi.

Sen mitä lauttarannassa ja lautalla kuuntelin yleisön kommentteja, harva taisi tietää mitään Paavolaisesta, hyvä jos lottakenraali oli hieman tutumpi. Näytelmän ymmärtäminen olisi vaatinut paljon taustatietoa. Yleisö puisteli päätään ja kauhisteli kylmyyden lisäksi sekavaa juonta ja liiallista pituutta.

Itse pidin keskiosan nostalgisesta 70-luvun musiikkikoosteesta. Ihailin myös näyttelijöiden uskomatonta muuttumiskykyä. Siinä kylmyydessä olisi luullut aivojenkin jäätyvän, mutta notkeasti sujuivat puvun ja roolin vaihdokset. Kauhulla katselimme, kuinka alaston ja märkä Paavolainen värjötteli lavalla ja lopuksi puussa!

Kyllä näyttelijän ammatti on vahvasti fyysinen ammatti!