Geriatri David Dosa on kirjoittanut viehättävän kirjan dementiahoivakodin asukkaista, joihin kuuluu myös Oscar-kissa. Enemmän kuin ihmekissasta kirja kertoo kuitenkin vanhenemisesta, vanhuksista ja heidän läheisistään.

Aihe on läheinen. Olen työskennellyt monta kesää vanhusten kanssa, olen saattanut hautaan oman, pahoin dementoituneen äitini ja pian olen itsekin samoilla kalkkiviivoilla.

Dosa kuvaa kauniisti ja lämmöllä potilaitaan, kertoo pieniä liikuttavia tarinoita ja kaiken aikaa pyritään pitämään esillä yhtä hoivakodin monista kissoista. Oscar nimittäin haistaa kuoleman ja on mukana tiimissä tukemassa kuolevaa ja hänen omaisiaan viimeisillä hetkillä.

Vaikka pidänkin kovin kissoista, olisi kirja minusta ollut ihan hyvä ilman kissaakin