1246111869_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Luettuani Siri Hustvedtin edellisen "kaikki, mitä rakastin", odotin varmaan jälleen kerran vähän liikaa, kun sain käsiini "Amerikkalaisen elegian". Jotenkaan tämä kirja ei tempaissut minua samalla lailla mukaansa. Ehkä syy oli siinä, että kovin monijuoninen kirja olisi vaatinut suurempaa keskittyneisyyttä. Itse jouduin lukemaan kirjan pienissä pätkissä muun touhun ohella ja juoni kyllä kärsi siitä.

Kirjassa aikuiset sisarukset hautaavat isäänsä ja löytävät jäämistöstä salaperäisen kirjeen, jonka merkitystä lähtevät selvittelemään. Samalla juoni laajenee molempien omiin perheisiin ja ihmissuhteisiin ja kattaa vielä sukupolvien ketjun isoisästä isän kautta poikaan.

Kirja käsittelee kolmen, jopa neljän sukupolven amerikkalaiset surut. Suuri lama, toinen maailmansota ja syyskuun 11 päivä antavat kollektiivisina kokemuksina leimansa aikansa sukupolville. Lisäksi sitten tietysti jokaisen kirjan henkilön ikiomat surut.

Minua satutti eniten sisaren tyttären lapsena kokema näky: Isä vieraan naisen kanssa. Kätketty suru.

Kirja kannattaa lukea hyvällä ajalla keskittyen.