Jouni Tossavaisen "Koulu. Otteita nuoren opettajan päiväkirjasta" hakee varmasti tietoisesti jo nimellään vertailukohtaa Hilja Valtosen tuotantoon. Tartuin kirjaan todella innokkaasti. Toisaalta odotin kai valtosmaista keveyttä ja toisaalta, olenhan itsekin opettaja ja lisäksi aloittanut oman koulutieni juuri 50-luvulla, aikana, jota kirja kuvaa.

Lukuunottamatta päiväkirjaluonteisuutta, ei mikään muu kyllä muistuta Hilja Valtosta. Kirja oli minusta hyvin raskasta luettavaa. Vaikka sivuja on vain puolen kolmatta sataa, on teksti pientä, tiuhaa ja tiivistä. Lauseet pitkiä ja vaikeaselkoisia. Kirjailijan kielenkäyttö lienee hyvinkin taidokasta, mutta minulle työlästä luettavaa.

Oma koulutieni samaan aikaan alkoi upouudessa komeassa kivirakennuksessa, jossa oli keskuskeittiö, keskuslämmitys, sisävessat, suihkut ja juoma-automaatit. Ei toki kaikkialla ollut niin hyvin, mutta ei myöskään voi olla todenmukainen Tossavaisen kuvaus opettajasta ja oppilaista riu'ulla talvipakkasella. Ehkä ruoka tuotiinkin jossain naapurista maitotonkalla, mutta tuskin opettajan ainoa pesupaikka saattoi olla naapurin savusauna enää 50-luvulla tai asuntona jäinen parakki, jossa pieni kamiina. Juomavesi tummaa suovettä ämpärissä.

Hesarin arvion mukaan "kyläyhteisö tuhoaa nuoren opettajan elämän".  Kieltämättä kirja kuvaa aika hyvin pienen syrjäisen kylän sisäänpäin kääntynyttä elämää, jossa kaikki vieras on epäilyttävää. Kyläyhteisö voi todellakin jopa tuhota ulkopuolelta tulleen ihmisen. Näin ei toki kirjassa käy. Nuori nainen ajautuu vaikeuksiin, mutta selviää kyllä elämässä eteenpäin ja varmasti entistä vahvempana ja tietoisempana itsestään.