Kristina Carlson on edellisillä kirjoillaan "Maan ääreen" (1999) ja "Herra Darwinin puutarhuri" (2009)  tehnyt minuun erinomaisen vaikutuksen. Tilasin heti hänen uusimpansa "William N. Päiväkirja". Kesti muuten kauan odottaa.

Jälleen tutkija kuvaa poikkeusyksilöä, 1800-luvulla elänyttä suomalaista jäkälätutkijaa. Kirjassa on joitakin faktoja.  William N. on oikea elänyt ihminen ja hänen elämänsä taitekohdat sekä yksi kirje ja sähkösanoma ovat totta. Päiväkirja sinällään on mielikuvituksen tuotetta.

Carlson on eläytynyt loistavasti vanhenevan ja sairaan tutkijan elämään. Hankala luonne tai peräti joku psyykkinen syndrooma tekevät elämästä synkkää, yksinäistä ja kaikinpuolin ahdasta.

Erityisen seisauttava oli kohta, jossa päiväkirjanpitäjä toteaa mielikuvituksen olevan lähinnä sairautta. Itse hän pyrkii elämään vain reaaliteettien maailmassa.

Pieni kirja antaa hienon mahdollisuuden pujahtaa 1800-luvun Pariisiin ja köyhän tutkijan kivulloiseen elämään.