1555372.jpg

En hermostu ihan vähästä. Yritän hyväksyä uudistukset. Minulle kirjoittaminen itsessään on tärkeämpää kuin lukijat, MUTTA kun blogini on viimeksi päivittynyt 6.5. siis yli viikko sitten, vaikka kirjoitan suunnilleen joka päivä, alkaa jo hieman harmittaa. Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä? Odotella, vai valitella?

Joka tapauksessa luin viimeksi, pienenä välipalana hyllystä Anne Tylerin "Elämän tikapuilla". Kirja on yli kymmenen vuotta vanha ja olen sen aikanaan lukenut, mutta jotenkin se alkoi houkuttaa, ehkei suotta. Minua kai kiinnosti koenko kirjan samoin nyt kuin silloin. Onhan elämäni niin radikaalisti muuttunut.

Kirjan päähenkilö, tuiki tavallinen, tunnollinen kotiäiti lähtee eräänä aamuna, kesken rantaloman, kävelemään. Hän häipyy, itselleenkin yllätyksenä, ilman matkatavaroita ja vaihtovaatteita uuteen kaupunkiin ja aloittaa tyhjästä uuden elämän.

Kirja ei ole hassumpi lukuromaani. Tarkkaa ajan ja ihmisten kuvausta. Yllätyksekseni koin kirjan samoin kuin ennenkin. En kai ole itse paljonkaan muuttunut, vaikka olosuhteeni ovatkin muuttuneet.

Luen varmasti Anne Tylerin uusimmankin: "Amerikan lapset", kunhan se ajautuu käsiini. Nyt minua odottaa yöpöydällä kaksi varsinaista järkälettä. En varmasti kirjoita vähään aikaan ja samapa se, kun ei tämä kerran päivitykään.