Olen pari kertaa aloittanut Amos Ozin paksua kirjaa "Tarina rakkaudesta ja pimeydestä". Harmillisesti se on jäänyt kesken, mutta nyt aika riitti Ozin uusimpaan "Älä kysy yöltä" (2010).

Valtavan mielenkiintoista lukea kirjaa Israelin arkipäivästä. Tosin kirja kuvaa elämää aivan maan etelärajoilla, pikkukaupungissa, jossa on varsin rauhallista. Ei pelkoa pommi-iskuista.

Erittäin hienosti kirjailija kuvaa autiomaan elämää, hiekkaa, myrskyjä, tuoksuja ja värejä.

Kirjan lopussa tuli vastaan henkilöluettelo. Harmi. Olisi saanut olla alussa. Pysyin kyllä mukana, mutta luettelosta olisi ollut toki hyötyä monella tavalla.

Yllättäen huomasin, että kirja ei ollut käännetty suoraan hebreasta vaan englannista. Hienoa kieltä joka tapauksessa.

PS Täytyy taikoa jostain aikaa lukea myös edellinen teos.