Azar Nafisin "Lolita Teheranissa, Kirjalliset muistelmat"  on huikea hyppy länsimaiselle lukijalle. Kirjailija vietti lapsuutensa Iranissa, opiskeli ulkomailla ja palasi yliopiston opettajaksi Teheraniin. Hän joutui pois virastaan, kun kieltäytyi huivin käytöstä. Turhautuneena hän kokosi seitsemästä terävimmästä kirjallisuudenopiskelijastaan keskustelupiirin, joka kokoontui kahden vuoden ajan viikottain hänen kotonaan. Tästä piiristä kirja syntyi.

Piirissä käsiteltiin nimenomaan englanninkielistä kirjallisuutta. Käytiin läpi Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, Fizgeraldin Kultahattu, Nabokovin Lolita ja muitakin. On riemastuttavaa lukea, miten Khomeinin ahtaan islamistisessa valtiossa elävät nuoret naiset tekstejä tulkitsevat. Kirjathan olivat kaikki tietenkin kiellettyjen listalla. Jo niiden hankinta tuotti vaikeuksia. Mutta ainahan voi kopioda.

Nafisi kuvaa hienosti, miten mustista kaavuista vapautuneet nuoret naiset ovat värikkäitä kuin perhoset. Tulee mieleen, että jo peittävän kaavun riisuminen avaa ajatuksiakin rohkeammiksi. Keskustelu siirtyy pian kirjallisuutta laajemmille alueille. Moni jäi vielä kokoontumisen jälkeen purkamaan sydäntään.

Kirja on herkullinen kokoelma kirjallisuusskeskusteluja, henkilökohtaisia ongelmia ahdasmielisessä kulttuurissa ja poliittista pohdintaa.