Luin peräkkäin kaksi kirjaa kirjailijoista ja heidän kirjoistaan. Molemmat varsin tuoreita.

Colin Duriez "Legenda nimeltä J.R.R.Tolkien" (2012) on ensimmäinen elämäkerta Tolkienista, jonka luin. Aiempikin näyttää olevan olemassa jo vuodelta 1977 ja silloinhan ei Tolkienin kirjojen myöhäisemmästä menestyksestä tiedetty vielä mitään.
Minulle "Taru sormusten herrasta" on ollut todella suuri tarina ja luin ilolla ja kiinnostuksella, miten kirjailija tuon tarumaailman loi. Millaista oli hänen olma elämänsä, mistä hän löysi juonen käänteet ja henkilöhahmot.
Tolkien itse kertoo, että ne vain annettiin hänelle. Näin olen kuullut muutaman muunkin kirjailijan kertovan. Luova mieli on ihmeitä täynnä.

Panu Rajala on tällä kertaa käynyt ruotimaanV eikko Huovista tuloksena "Hirmuinen humoristi" (2012).
Itse luin Huovista ahkerasti nuorena 1960-70-luvuilla. Kiirevuodet veivät mennessään. "Koirankynnen leikkaajankin" näin vain elokuvana. Vasta 2000-luvulla ehdin taas tarttua  Huoviseen, "Konsta Pylkkänen etsii kortteeria" ja "Pojan kuolema" nostivat mieleen vanhat lukumuistot. Niin olikin luontevaa tarttua Rajalan uutuuteen.

Yllättäen huomasin, etten ollut ymmärtänyt Huovisen kirjoista oikeastaan mitään. Olin kai liian nuori. Mutta oliko sillä sitten niin väliä, kun niin paljon kuitenkin pidin, että nauttien luin. "Lentsukin"(1978) on peräti yhteiskunnallinen satiiri. Minä luin vain, kuinka flunssavirus etenee. Pitäisi kai lukea uudelleen.
Tarkkaan Rajala perkaa Huovisen teksteistä nimenomaan yhteiskunnallisia teemoja. Useampaan kertaan toteaa, että teksti kelpaisi tätä nykyä Soinin suuhun.

Itse ajattelin "Koirankynnen leikkaajasta", että taustalla kirjailijan aatoksissa saattoi jo silloin vaikuttaa oman pojan outous, joka tarkkaan salattiin, kunnes isä viimeisillä voimillaan kirjoitti "Pojan kuoleman".

Tässä elämäkerrassa ei kirjoittaja  ole päässyt retostelemaan kirjailijan naissuhteilla, pikemminkin niiden puutteen nuoruudessa hän huomaa mainita useaan kertaan. "Hamsterin" Tellukin jää siksi kovin huomaamattomaksi taustavaikuttajaksi.

Jäin taas kerran miettimään, että hyvä kirja antaa aina jotain hyvinkin erilaisille lukijoille. Jokaiselle riittää jotain, vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään.