Richard Yatesin "Revolutionary Road" on alunperin vuodelta 1961.  Tämä kirja näkyy ilmestyneen suomeksi 2008. En tiedä, onko sitä lainkaan käännetty aiemmin. Muistelen, että kirja olisi tehty myös elokuvaksi aivan jokin aika sitten. Joka tapauksessa, kiinnostuskynnys ylittyi ja lainasin teoksen.

Kirja kertoo amerikkalaisen lähiön arkea vuodelta 1955. Ajan patina toki näkyy. Ei ole kännyköitä, eikä astianpesukoneita. Äidit touhuavat kotirouvina ja tietokoneet tekevät vasta tuloaan.  Abortti on kielletty. Mutta muuten kaikki voisi tapahtua yhtä hyvin nyt, yhtä hyvin Suomessa. Ihmiset ovat samanlaisia.

Keskipisteessä on lähes kolmikymppinen, kaksilapsinen pariskunta. On omakotitalo ja auto ja ystäviä ja riittävät tulot. Kaikki siis päällisin puolin hyvin. Mutta elämä tuntuu lattealta, arjen rutiinit kuolettavan tylsiltä. Ystävät ovat typeriä, lapset hankalia, aviopuolisokin tuntuu väärin valitulta. Työ ei tuota tyydytystä. Nuoruuden unelmat ovat pahasti kariutuneet. Pienet syrjähypyt antavat väliaikaista vaihtelua. Viinaa ja tupakkaa kuluu holtittomasti.

Sitten syntyy loistava idea. Perhe päättää aloittaa uuden elämän. Muutto Pariisiin, uusi epäsovinnainen elämä toisella mantereella, eroon kaikesta vanhasta. Siinä pelastus.

Viiltävän terävästi kirjailija kuvaa haaveen hehkua ja unelmien haurautta.

Teoksessa on runsaasti ironiaa, jo nimi "Vallankumouksen Tie". Ainoa jotenkin vallankumouksellinen henkilö kirjassa on vaikeasti mielisairas nuori mies, joka kaikkien kauhuksi laukoo teräviä ja suorasukaisia kommentteja ihmisistä. Ei ihme, että hän menettää lomaoikeutensa.

Toisaalta, vallankumouksethan päättyvät vereen ja kuolemaan.

Amerikassa kirjaa on pidetty alusta lähtien jonkinlaisena kulttikirjana, joka rohkeasti ruotii amerikkalaisen unelman onttoutta.  Olen iloinen, että kirja on käännetty suomeksi. Sillä on paljon sanottavaa. Se haastaa välittämään, ottamaan opiksi ja elämään tietäen, että teoillamme on merkitystä.