Ei ainoastaan Hyryn Finlandia-palkitussa teoksessa vaan myös Leena Landerin uusimmassa "Liekin lapset" (2010) rakennetaan uunia. Kirjan kertoja purkaa sukumökkinsä vanhaa leivinuunin romiskoa ja rakentaa uutta pienempää ja parempaa. Samalla hän tutkii löytämiään papereita ja innostuu jäljittämään laajemmaltikin sukunsa historiaa.

Teksti herättää henkiin kertojan esivanhemmat, koko pieni kylä elää elämäänsä 1900-luvun alkupuolella. Saha tahdittaa kylän elämää. On nuorta rakkautta, köyhyyttä, sairautta ja kuolemaakin.

Ratkaiseviksi nousevat vuoden 1918 tapahtumat.  Kuka on syytön, kuka syyllinen. Kenellä on valta päättää toisen elämästä? Sekä punaiset että valkoiset saavat suunvuoron.

Satuin huomaamaan jostain vanhemmasta naistenlehdestä Leena Landerin haastattelun, jossa hän kertoi käyttäneensä kirjassa monia oman lapsuutensa kokemuksia. Eräs kirjan päähenkilöistä Saida, josta tulee kertojaminän isoäiti, on saanut lainata kirjailijan lapsuuden uskonnollisen evankelistan tyttärenä. Lisäsi mielenkiintoani lukea kirja.

Kirja liikkuu samoissa teemoissa kuin edellinen "Käsky". Jotenkin pidin tästä ehkä vielä enemmän.