silkki-normal.jpg

Pirjo Tuominen jatkaa "Silkkipunoksessa" (2012) "Tuonelan joutsenen" linjoilla. Osittain samat päähenkilöt jatkavat ja murhiakin tapahtuu.

Tapahtumien pääpaino on tällä kertaa Turkissa ja taustatyötä on jälleen tehty huolella.

Mutta ongelma on sama kuin edellisessä, mitään varsinaista jännitystä ei teksti tarjoa. Murhien syylliset ovat niin syyllisiä jo alusta pitäen kuin olla voi. Romantiikka kukkii.

Pitäisin näitä kirjoja enemmän viihteenä kuin jännityskirjoina. Itse olen kyllä pitänyt Tuomisen historiallisista romaaneista enemmän. Ei ihme, että kirjan kannessa kirjailijan nimi on paljon näyttävämmin esillä.