Kun aivan joulun alla luin Anne B. Ragden "Berliininpoppelit", olin aivan ihastunut. Pidin kirjasta todella paljon ja kun se huipentui juuri joulunviettoon, tuntui tunnelma olevan vallan katossa.

Kesti näin kauan ennen kuin sain kirjastosta jatko-osan "Erakkoravut". Lukijoita on siis muitakin. Täynnä iloista odotusta aloitin. Kirja jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen päättyy, mutta se todellakin vain jatkuu ja jatkuu. Kun Berliininpoppeleissa paljastui ja tapahtui aina jotain uutta ihan loppusivuille asti, niin tässä kirjassa samat teemat vain jatkuvat ja kertaantuvat. Koko teos ei tarjoa oikeastaan mitään uutta.

Kirjan ehkä parasta antia on kolmen veljeksen täysin erilaisen elämän kuvailu. Kuvataan mm. heidän pesutilojaan äärimmäisen tarkasti. Nuorimmalla on valtaisa kylpyhuone isoine poreammeineen. Seinällä huoneen mittainen akvaario, vieressä miellyttävä nojatuoli ja ohessa vielä saunakin, jos nyt joku sellaista haluaisi käyttää. Keskimmäinen onnistuu sijoittamaan kylppäriinsä oikean pienen saunan ja on ylettömän onnellinen. Vanhin käy takkuilevassa suihkussaan, jos käy. Samalla pikkutarkkuudella kuvataan veljesten ruokailun ja vaatetuksen eroja.

Kirjassa nousee enemmän esille ainoa perillinen, nuori nainen. Mutta hänenkään elämänsä ei tuo esille mitään uutta tai ainakaan yllättävää.

Kirjasarjaan on olemassa kolmaskin osa, jota ei liene vielä käännetty suomeksi. Erakkoravut loppuu tavallaan kesken. Aion kyllä lukea, miten tarina päättyy. Toivottavasti viimeisessä osassa olisi vähän enemmän pontta.