1249964905_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Järkyttävä lukutauko johtuu vadelmien ja mustikoiden ynnä muiden marjojen ylituotannosta. Lisäksi lukuhetkeni viikon verran ovat käsittäneet lähinnä traktori-, kaivuri-, rekka- ym konekirjoja, jotka on tarkoitettu alle kouluikäisille.

Yhden kirjan sentään jaksoin iltaisin vuoteessa lukea. Jhumpa Lahirin "Tuore maa". Kirjailija on minulle aivan uusi tuttavuus, lähinnä siitä syystä, että hänen teoksensa ovat novellikokoelmia, enkä ole itse erityisesti novellien ystävä. En pidä novelleista, koska on ikävää, että juuri kun on tutustunut henkilöihin, he jo katoavat kuvasta ja uudet astuvat esiin. Sitä vastoin pidän oikein paksuista kirjoista.

Lahiri kertoo intialaisista Amerikansiirtolaisista. Sama aihepiiri sitoo tarinat mukavasti yhteen. Viimeiset kolme novellia kertovat jopa samoista ihmisistä ja muodostavat mielekkään kokonaisuuden, miltei pienoisromaanin.

Muutenkin kirjan novellit ovat sillä tavalla ehyitä, että ne eivät tunnu loppuvan kesken. Ne kertovat tarinan, joka on yllättävän laaja ja varsin syvälleluotaava.

Kirjan kieli ei ole turhan hienostelevaa. Se on arkisen sujuvaa, helppolukuista.

Pidin kovin tästä kirjasta. Voisin lukea häneltä muutakin, jos sattuu eteeni.

PS Vähän tosin tympäisi, kun jälleen kerran, tässäkin kirjassa oli käytetty "näppäränä" loppuratkaisuna tsunamia. Ainakin kolmas vastaava juttu aivan lyhyenä aikana.