1917979.jpg

Häpeäkseni tunnustan, etten lue runoja. Valmiiksi lausuttuja/luettuja saatan joskus kuunnellakin, mutta jostain syystä en sitten haman nuoruuteni ole runokirjoihin tarttunut.

Kesällä Vammalan Vanhankirjallisuuden Päiviltä ostin yhden ainoan kirjan, ALE-korista senkin. Kirja on Kaarina Salan toimittama "Tanssilaulu - Teitä Aale Tynnin runouteen", maksoi 2€.

Kun meillä on nyt alkusyksyn aiheena kirjallisuuspiirissä runous, kaivelin kirjasen esille ja kävinpä vielä lainaamassa Aale Tynnin "Kootut runot". Sen verran ihan innostuin, kun luin Salan koottuja artikkeleita Tynnin runoudesta ja sekaan siroteltuja runojen pätkiä.

Minulle, niin kuin varmaan monelle ikätoverilleni, on Aale Tynnin "Kaarisilta"-runo ollut yksi nuoruuden suuria löytöjä. Se vastasi jonkinlaiseen yltiöidealistiseen ihanteeseen nuoressa mielessä. Ja kaunishan se runo on vieläkin.

Myöhemmin löysin Tynniltä runon lapsilleni. "Puutarha" kertoo ihan juuri minun lapsistani ja pihastani.

Tynniltä löytyy myös minun avioliittoni runo: "Se kaikki, mitä en koskaan sano -". Niinpä niin.

Pidän tarinoista. Tynni kertoo runoissaan satuja ja tarinoita. Pidän myös hänen toisen aviomiehensä runoista. Martti Haavio alias P. Mustapää tarinoi runoissaan samaan tapaan.

Olenhan siis kuitenkin jonkun runon joskus lukenut.