Tuiskuisiin talvi-iltoihin sopii hyvin viihdekirjallisuus, mutta olen tällä kertaa peräti tyytymätön. En kyllä suorastaan kirjoihin, vaan itseeni. Ensinnäkin kaipaisin jo vaihteeksi jotain tukevampaa luettavaa ja toiseksi, oli kauhistavaa huomata lukiessani, että nämäkin kirjat olin jo joskus, ei edes kovin kauan sitten, tullut lukeneeksi.

Virpi Hämeen - Anttilan "Perijät" on taattua tavaraa. Ei kovin yllätyksellinen, mutta asiantuntemus ja luistava kerronta rakentavat  paksusta teoksesta mielenkiintoisen kokonaisuuden.

John Grishamin "Kutsu" tiivistää jännitystä ja yllätyksiä riittää ihan loppuun asti.

Mutta, ei näistä kirjoista kumpikaan ollut kahden lukemisen arvoinen. Jo se, etten muistanut juonen käänteitä, kertoo, että eivät ne minuun ensimmäisellä kerrallakaan ihan valtavaa vaikutusta tehneet.

Täytyy yrittää löytää jotain uutta luettavaa. Kirjastosta on uutuuksia ihan turha vokotella. Kunhan pääsen taas lomalle, se asia hetkeksi korjautuu. Pitäisiköhän kaivella omasta hyllystä joku vanha klassikko.