1239940755_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"Neidosta ja yksisarvisesta" innostuin etsiskelemään näitä Susan Vreelandin kirjoja, "Sininen neito" (2001) ja "Artemisian rohkeus" (2003). Huomasinhan minä jo kirjastossa, että olen nämä molemmatkin aikanaan jo lukenut, mutta lainasin kumminkin. Oikein hyvän kirjan voi lukea kahdestikin.

Sininen neito kertoo kuvitteellisen tarinan Vermeerin tuntemattoman taulun vaiheista. Kirja avaa kiehtovia aikaikkunoita 350 vuoden ajalta. Ajassa edetään taaksepäin. Ehkä siksi, että taulun alkuperä ja aitous varmistuvat näin pikku hiljaa. Yhtä hyvin kai kirjan voisi lukea lopusta alkuun, tarinan kerrallaan.

Artemisian rohkeus kertoo 1600-luvun italialaisesta naistaiteilijasta. Sekä taiteilija että kuvatut taulut ovat historiallista todellisuutta, joiden ympärille kirjailija on rakentanut hehkuvan ja elävän tarinan.

Kirja herätti minussa paljon ristiriitaisia tunteita. Vaikka nautin suuresti lukemisesta, niin mietin aina tämäntyyppisiä kirjoja lukiessani, miten paljon voimme todella tietää naisena olemisesta yli 350 vuotta sitten. Miten vaikeaa se kaikki on todella ollut ja millaista rohkeutta oikein on tarvittu? Miten nainen on osansa siinä yhteiskunnassa kokenut? Pelkään, että liian helposti ajatus luiskahtaa nykyfeministien aatemaailmaan.

Toinen ongelma on henkilökohtaisempi. Vaikka itse sain kolmen veljeni keskellä sikäli tasapuolisen kasvatuksen, että kaikille oli tarjolla koulutusta niin pitkälle kuin halua ja kykyä riitti, niin muuten koin etten suinkaan saanut samaa arvoa tai kohtelua kuin veljeni.

Myös työelämässä ja monissa avioliiton ja avioeron kipeissä vaiheissa olen saanut kokea, että naiseuteni on ollut rasite. Kirjan alussa ollut oikeudenkäynti nosti esiin hyvin tuoreenkatkeria muistoja, millaista kohtelua sain sekä tuomarilta että poliiseilta, kun yritin apua haeskella.

Yhteiskunta ja lainsäädäntö on ainakin meillä täällä länsimailla muuttunut, mutta vanhat asenteet elävät yhä.

Artemisia ei saanut valita itse puolisoaan, hän joutui suostumaan isän sopimaan "kauppaan".  Hän sanoo rakkaudesta. "Rakastaminen on sitä, että ihminen suostuu seisomaan harhakuvan silmukka kaulassaan ja palvomaan jotakuta, samalla kun hän odottaa kuristuvansa."

Minä sain valita, sen jota rakastin, mutta lopputulos oli kyllä täsmälleen sama.