1246796940_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1246796981_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Marsha Mehranin "Lumoavien mausteiden kahvila" lumosi minut. Tapahtumapaikkana on Irlanti, saari, johon olen tykästynyt. Kirjailijan tyyli oli herkullisen kuvailevaa. Ruokien tuoksut ja makusinfoniat olivat suorastaan aistillisia. Mieleen nousivat "Suklaata ihollani", "Pieni suklaapuoti", "Ranskalainen illallinen" ja monet muut mainiot ruokajutut.

Kirja on samalla kolmen Iranin vallankumousta paenneen sisaren selviytymistarina. Menneisyydessä koetut kauhut toimivat hurjana vastakohtana pienen kahvilan ja kylän turvalliselle elämälle.

Pidin myös kirjaan sisältyvistä taianomaisista tapahtumista. Kaikkea ei voi selittää, kaiken ei tarvitse olla karua arkitodellisuutta. Kirja oli aikuisten satu myös siinä mielessä, että se oli naivisti täysin mustavalkoinen, ihmiset jakautuivat ehdoitta hyviin ja pahoihin.

Tietynlainen kepeä romantiikka pysyi jotenkin aisoissa tässä ensimmäisessä kirjassa, mutta kun innolla tartuin jatko-osaan "Ruusuvettä ja lammaspataa", niin tuntui, että jäljelle oli jäänyt vain kepeää romantiikkaa. Kirja oli sanalla sanoen hömppää. Mikä pettymys.

Samat ihmiset, sama miljöö, uusia ruokia, mutta ja mutta, ei enää sytyttänyt.

Molemmissa kirjoissa oli tarkat ohjeet kirjan herkkuihin. Aion ehdottomasti valmistaa jotain.