Kun ei muutakaan uutta käsiini sattunut lainasin Sarah Goodallin & Nicholas Monsonin "Palatsipäiväkirjan". Kirja kertoo Sarahin 12 vuodesta prinssi Charlesin hovikirjurina. Aihe ei tuntunut kiinnostavan pätkääkään, mutta ajattelin nyt vähän selailla.Yllätyksekseni kirja jotenkin imaisi mukaansa ja lukaisin liki 300-sivuisen eepoksen muutamana iltana.

Kirja muistuttaa vahvasti Bridget Jonesin päiväkirjoja. Kolmikymppinen sinkku suree liikakilojaan, ostelee vaatteita ja vaihtaa poikaystävää. Rahat eivät riitä mihinkään, mutta vanhemmista on sentään apua.

Erikoismausteena on hovi, jossa Sarah työskentelee. Hän ihailee Charlesia ja inhoaa sekä Dianaa että Camillaa. Hän seuraa mielenkiinnolla avioerosotkua ja kauhulla Dianan kuoleman aiheuttamaa mieltenkuohua. Iloisesti hän luovii palatsin sotkuisissa kuvioissa ja tuntuu selviävän enemmänkin hyvällä onnella kuin taidoilla eteenpäin.

Lopulta hän joutuu sen sortin vaikeuksiin, että joutuu lähtemään.

Kertoja sanoo suoraan, että pääponnin kirjaan on raha. Toiseksi hän haluaa kirkastaa suuresti ihailemansa prinssin mainetta. Mahtaneeko ainakaan jälkimmäinen onnistua?