Vähän oli päässyt unohtumaan Terttu Autereen esikoisteos "Kirjepostia" (2008), kun sain käsiini jatkoa "Sininen hatturasia" (2011).

Samoja ihmisiä, sama unelias tunnelma. Kirja kuvaa yhtä alkukesän päivää, mutta muistoissa eletään menneitä ja haikaillaan välillä tuleviakin.

Ei tapahdu oikeastaan mitään. Pestään ikkunoita ja juodaan kahvia. Haaveillaan.

1920-luvun suomalainen sielunmaisema monen eri ihmisen ajatusten peilissä luo kuvaa ajasta. Maailmansota on ohi, maassa rauha. Suojeluskunnat ja Lotta-aate ovat alullaan. Amerikan ihmemaa houkuttelee nuoria. Polkkatukka ja lyhenevät helmat aiheuttavat pahennusta.

Miltai kaikki tuntuu olevan ihmeen hyvin.