Aeron Clement kirjoitti vain tämän yhden kirjan "Kylmät kuut" (1989). Hän kuoli samana vuonna. Olen lukenut kirjan silloin, mutta nyt jotenkin tuntui mukavalta uusia lukukokemus, kertoohan kirja kauniisti, miten pitkän ja raskaan talven jälkeen koittaa uusi, ihana kevät.

Juoni liittyy Walesissa ilmenneeseen nautojen tuberkuloosiin, johon epäiltiin syypäiksi mäyriä ja päätettiin hoitaa homma tappamalla kaikki mäyrät. Taistoon käytiin koirien, aseiden ja myrkkykaasun voimalla.

Alueen suurin mäyräyhdyskunta saa ajoissa varoituksen ja pakomatka alkaa. Kolmensadan mäyrän kolonia taivaltaa halki talvisten sateiden ja kylmyyden tuhoajat kintereillään.

Monet sortuvat matkan vaaroihin ja sisäisiltä ristiriidoiltakaan ei vältytä.

Lopulta, kevään koittaessa löytyy ihmeellinen Elysia, ihana kukkaislaakso, jossa mäyrät saavat rauhan. Koko tuhoamisoperaatiokin on turhana lopetettu viimein.

Mäyrien biologiaa kuvataan ilmeisesti ihan oikein, mutta henkisiltä ja hengellisiltä kyvyiltään, mäyrät ovat ihmisten vertaisia. Uskonto on merkittävä osa joukon elämää. Jumalaa nimitetään Logokseksi =sana. (Lainaus suoraan Johanneksen evankeliumin alusta)

Oudoti 300 mäyrästä perille päätyy 260, vaikka matkalla kuoli ainakin 100 ja lisääntyminen oli kielletty.

Luonnon ja eläinten ystävälle ihan viihdyttävää luettavaa, vaikka ei toki yllä Richard Adamsin rinnalle.