Johannan Adorjanin "Rakkaudessa erottamattomat" on päältä pieni, mutta sisällöltään suuri kirjanen.

Nuori nainen etsii syytä isovanhempiensa kaksoisitsemurhaan vuonna 1991. On kulunut 16 vuotta, mutta muistot eivät jätä rauhaan. Miksi terve ja reipas vain 71-vuotias isoäiti halusi kuolla vapaaehtoisesti yhdessä sairaan miehensä kanssa?

Kirja kuvaa kuviteltua vanhan pariskunnan viimeistä päivää aamusta iltaan. Välillä nousevat esiin kirjailijan omat muistot, välillä haastatellaan sukulaisia ja tuttavia.

Isovanhemmat olivat Unkarin juutalaisia, toinen koki keskitysleirin kauhut, toinen piilotteli väärillä papereilla. Unkarin kansannousun aikoihin, he pakenivat maasta tyhjin käsin ja aloittivat elämänsä alusta Tanskassa. Heillä oli hyvä koulutus, kielitaitoa ja henkisiä voimavaroja selvitä kaikesta, kunnes he tyynesti päättivät kuolla yhdessä.

Jotain ehkä löytyy, ehkä ei. Ainakin kirjailija löytää palikoita omaan sukuhistoriaansa.

Lainasin kirjan ystävältäni. Hän sairastaa pitkälle edennyttä syöpää ja oli saanut kirjan joululahjaksi. Pidin lahjavalintaa jokseenkin outona.