Vasili Beskovin "Taigan erakot" on julkaistu suomeksi 1993. Lienen lukenut sen silloin aika tuoreeltaan. Mutta, kun se sattui silmiini kirjastossa, luin sen uudelleen, niin mainio kirja se on.

Kirja on dokumentti, koottu lehtiartikkeleista liki 10 vuoden ajalta. Teksti seuraa eriskummallisen Lykovin perheen elämää Siperian taigalla. Perhe kuuluu Venäjän vanhauskoisiin ortodokseihin ja on jo 1920-luvulla paennut pelkäämiään vainoja ja maailman pahuutta korven kätköihin.

Kirja on loistava robinsonadi. Kasvava perhe, lopulta kuusihenkinen elää vailla kosketusta ulkomaailmaan liki 40 vuotta. Heidät löydetään sattumalta, kun ryhmä geologeja tekee koeporauksia lähialueella.

Perheen selviytymistarina raa'assa erämaassa on miltei uskomatonta luettavaa. Jossain vaiheessa äiti nääntyykin nälkään ja yllättävät taudit harventavat perhettä niin, että lopulta on jäljellä enää vanhin, eli yli 80-vuotias isä ja nuorin, nelikymppinen tytär.

Monet kohtaukset ovat kuin sadusta. Esimerkiksi yhden ainoan rukiinjyvän löytäminen ja kasvattaminen vähitellen ruispelloksi oli kuin suoraan kirjasta "Piilopirtin viljankorsi".

Monin kohdin jäin miettimään perheen ahdasta, mutta sitkeää uskoa, joka toisaalta oli ajanut heidät moniin kärsimyksiin, mutta toisaalta kannatteli heitä arjessa.

Kirjan lopussa on isäkin kuollut ja Agafja-tytär jää aivan yksin. Geologiryhmänkin työt ovat loppumassa.

Olisi upeaa tietää, mitä Agafjalle nyt kuuluu? Yritin etsiä googlesta ja siellä oltiin tietävinään, että Vasili Peskov olisi kirjoittanut teokselle jatko-osan. Sellaista en ole kuitenkaan mistään tavoittanut.