1533582.jpg

Sirpa Kähkösen "Jään ja tulen kevät" jatkaa suoraan siitä, mihin "Rautayöt" loppuivat. On välirauha. Uudesta sodasta kuiskitaan. Kirjan lopussa alkavat kutsunnat ylimääräisiin harjoituksiin.

Kirja kertoo pienestä hengähdystauosta. On kuitenkin rauhanaika. Ihmiset yrittävät löytää paikkaansa normaalissa elämässä. Tehdään työtä, rakennetaan ja suunnitellaan. Yritetään toipua talvisodan kauhuista. Muutamiin kuukausiin mahtuu paljon pienten ihmisten pientä elämää; puutetta, nälkää, sairautta, orpoutta, yksinäisyyttä. Mutta myös iloa pienistäkin asioista; tuoreista kaloista, ystävyydestä, maitotilkasta, korvikekupista. Taustalla heijastuvat suurvaltojen kamppailu ja omat poliittiset idoelogiat ja harharetket.

Pidän Kähkösen tavasta kirjoittaa ja kuvata tavallisten ihmisten elämää. Täytynee ihan varata kirjastosta sarjan viimeinen osa "Lakanasiivet". Odotan suurella mielenkiinnolla, miten kirjan henkilöille jatkossa käy.

PS Olipa ilo huomata. että Sirpa Kähkönen oli saanut kirjakauppiaiden ja kirjastojen ammattilaisten myöntämän "Kiitos kirjasta" -tunnustuksen.