2109162.jpg

Kaksi ohutta kirjaa, joihin jokaisen kannattaisi tutustua. Åsa Nilsonne: "Kuka ohjaa elämääsi?" ja Anna Kåver: "Elämää, ei taistelua".

Kyseessä on työpari, joka on julkaissut kirjoja myös yhdessä. Nämä kirjat ovat vuodelta 2005. Uusin on ilmestynyt tänä vuonna, "Toimiva yhteys - Myötätunto ja hyväksyminen ihmissuhteissa". Se jatkaa edellisten teemaa.

Molemmat tekijät ovat ovat psykoterapeutteja ja työnohjaajia, Åsa lisäksi psykiatri ja lääketieteen tohtori, Anna psykologi. Käytännön kokemusta on molemmilla runsaasti ja se näkyy kirjojen esimerkeissä ja konkreettisessa otteessa.

Kirjat edustavat kognitiivista käyttäytymisterapiaa, jossa ihminen itse voi omaksua ja opetella uusia, mielekkäämpiä käyttäytymismalleja. Kirjoissa löytyykin ihastuttavan maanläheisiä ohjeita oman elämäntilanteen parantamiseksi.

Molempien kirjojen taustalla on myös itämainen mietiskelytaito ja etenkin zen-mietiskely, jonka perustana ovat tietoinen läsnäolo ja hyväksyvä asennoituminen.

Åsa Nilsonne paneutuu oman elämänhallintaan tietoisuustaitojen kehittämisen avulla. Oli mukava huomata, että monia hänen antamiaan neuvoja olin osannutkin käyttää. Esim. "aikaikkuna", eli minkä aikavälin otamme huomioon eri tilanteissa.

Kokonainen luku oli omistettu nukkumiselle. Hyviä neuvoja unettomille löytyy myös. Itse olen menestyksekkäästi käyttänyt jo vuosikymmeniä "Vetäytymistä turvalliseen paikkaan". Minun turvapaikkani löytyvät kirjallisuudesta. Kuinka monena yönä olenkaan ryöminyt Keskimaan kulottuneessa ruohossa pensaikkoon ja kietoutunut haltijoiden näkymättömyysviittaan tai nukahtanut lattian alle Kätkijöiden keralla Arlettan pienessä huoneessa, jonka kattoa koristavat sikarilaatikoiden harsopukuiset soittajanaiset.

Anna Kåverin kirjan ydinajatus on, että aina ei kannata yrittää torjua tai muuttaa kaikkea, joka tuntuu hankalalta, vaan voi myös vain hyväksyä. Tunteet tulevat, mutta ne myös menevät aikanaan, jos jaksamme odottaa. Raskaskin tuska, vaikeakin koetos on helpompi kestää, kun hyväksymme sen omalle kohdallemme.

Kirja toi mieleen rukouksen, joka muistaakseni on käytössä AA:lla. Sehän menee jotenkin niin, että Jumala antaisi voimia muuttaa se, minkä voimme muuttaa, hyväksyä, mille emme mitään voi ja kykyä erottaa nämä asiat toisistaan.

Hyväksyminen muistutti minua myös kirjoista, joita luin vuosi, pari sitten. Niissä pohdiskeltiin anteeksiantamisen välttämättömyyttä ja taitoa. Anna Kåverin käsitys hyväksynnästä oli hyvin lähelle samaa. Pitää osata armahtaa sekä muut että itsensä.

Mainioita kirjoja. Tuorein kirja keskittyy suhtautumiseen kanssaihmisiin. Luen mielelläni, kunhan saan käsiini.