Kun vieraista kulttuureista olen aina kiinnostunut, lukaisin Heini Sarasteen "Mahabad - Kuu, aamusumu ja rakkaus". Kirjassa toimittaja kertoo kurdiystävänsä tarinan.

Mahabad syntyy Irakissa ja viettää siellä suhteellisen onnellisia lapsuusvuosia, vaikka ajat ovat levottomat. Lopulta perheen isä saa kyllikseen ja päättää jättää kaiken ja paeta.  Pakomatka yli lumisten vuorten kahdella hevosella kuuden pienen lapsen kanssa, joista vanhinkin vasta kuusivuotias, on huikeaa luettavaa.

Monien vaiheiden jälkeen perhe päätyy kiintiöpakolaisina Suomeen. He saavat mielestään hyvää kohtelua. Perheen äiti jopa lähtee opintielle ja isä jää kotiin hoitamaan yhäti kasvavaa pesuetta.

Kirja kuvaa lyhyesti kaikkien perheenjäsenten taustaa ja kohtaloita, mutta keskittyy vanhinpaan tyttäreen Mahabadiin, jolla ilmenee synnynnäinen sokeuttava silmäsairaus.

Kirja on tarina hyvin erilaisista ihmisistä, impulsiivisistä, mutta sitkeistä. Loistava selviytymiskertomus. Ei todellakaan ole helppoa asua vieraassa maassa ja kulttuurissa.