Matkalla hiihtolomalle oli minulla bussilukemisena Teija Sopasen kirja Pekka Vilppaasta, neljän presidentin hovimestarista. Kylläpä matka joutui, niin mielenkiintoinen kirja oli, että matka loppui melkein kesken.

Teija Sopanen, entinen Suomen neito, TV-kuuluttaja ja toimittaja tutustui työssään Pekka Vilppaaseen ja monivuotinen ystävyys jalostui lopulta kirjaksi. Kirjallisilta avuiltaan teos ei ole ehkä ihan huippuluokkaa, mutta sisältö on todella mielenkiintoinen. Vilpas työskenteli 38 vuotta Linnassa, Tamminiemessä, Kultarannassa ja Mäntyniemessä. Hän tutustui varsin läheltä maamme neljän presidentin ja heidän perheidensä elämään. Ilman mitään suuria paljastuksia kirja on hieno dokumentti Suomen "kuninkaallisten" elämästä kulissien takana ja edessä.

Kekkosen aika kestää kirjassa 18 vuotta. On miltei uskomatonta, millaisella työmoraalilla tehtiin töitä vielä 60-luvulla. Kellokorttia ei linnassa tunnettu. Oli itsestään selvää, että henkilökunta huolehti työstään, kunnes kaikki oli kunnossa. Kelloa ei iltaisin katsottu ja aamulla taas töissä. Työlle tosiaan omistauduttiin, sitä tehtiin käytännössä vuorotta, eikä valittaminen tullut edes mieleen. Joulutkin kuluivat töissä varsin tarkaan, samoin juhannukset ja muut juhlat.

Kekkosen elämä peilautuu kirjassa monin tavoin tarkasti, kuin perheenjäsenen kuvaamana, mutta koko ajan suurella kunnioituksella ja hienotunteisuudella. Leimaa antavaa on se tavaton vaatimattomuus, jolla valtiomme päämies eli.  Käymällä Tamminiemen museossa, voi itsekukin siellä aistia voimakkaasti hyvin yksinkertaisen ja vaatimattoman elämän puitteet. 

Koivistot asuivat Presidentin linnassa miltei koko virka-aikansa, yli 10 vuotta. Vilpas ihmettelee, miten he kestivät valittamatta. Linna ei soveltunut erityisen hyvin yksityisasunnoksi.

On mielenkiintoista lukea presidenttien ruokailutottumuksista ja pienistä juhlista, heidän perheistään, arjesta ja pyhästä. Pientä, viatonta tirkistelyä. Vilpas on ehdottoman lojaali työnantajilleen.

Kadehtien jäi miettimään, miten paljon maailmaa hovimestari sai lukuisilla matkoilla ympäri maailmaa nähdä. Olkoonkin, että ne olivat todella raskasta ja tarkkaa työtä ja kaikinaista huolenpitoa ja vastuuta täynnä. Samoin Vilpas sai tavata työssään kaikki maailman johtohenkilöt. Yhdysvalloissa vaihtui presidentti hänen aikanaan neljästi. Itäisessä naapurissa viidesti.

Ihmettelemään myös jäi, miten vähäisellä koulupohjalla ja olemattomalla kielitaidolla vielä 60-luvulla pääsi tällaiseen työhön. Niin vain mies oppi alansa ja selvisi maailman mahtavienkin tapaamisista. Hankaluuksia tietysti oli. Japanin vierailulta hän kertoo, että keittiössä tarvittiin kaksi tulkkia, toinen käänsi hänen ohjeensa englanniksi ja toinen siitä japaniksi.

Erityisen kiehtovilta kuulostivat hänen kehittelemänsä kattaukset, kun tyyli alkoi vapautua. Kun ruoka tarjoillaan, saattoi pöydän keskiosan koristella mitä mielikuvituksellisimmin. Ja Vilppaalta eivät ideat loppuneet. Runsas kuvitus on ikuistanut myös pöytäkoristeita.

Oikein mukava matkalukeminen.