Muutama vuosi sitten luin elämäntilanteeni tähden kaiken mitä anteeksiannosta löysin. Luin ja yritin ymmärtää. En päässyt puusta pitkään. Olen ajan kuluessa hyväksynyt, että elämä meni niin kuin meni. Vaikeudet voi jättää taakseen. Mutta olen myös hyväksynyt, etten osaa antaa anteeksi, mitä se sitten tarkoittaneekin. Sopivan hetken tullen, tunnen edelleenkin polttavaa, tulenhehkuista vihaa.

Olin jo päättänyt olla lukematta mitään siltä rintamalta, mutta ystävän kirjapinoissa ajelehtiva Colin C Tippingin "Ehdoton anteeksianto" houkutti kuitenkin selaamaan ja lukemaankin. Ei nyt sentään ihan koko kirjaa, mutta kylliksi.

Kirjoittaja on Englannissa syntynyt, mutta sittemmin Yhdysvaltoihin muuttanut hypnoterapeutti. Hän järjesti yhdessä kolmannen vaimonsa kanssa paranemisretriittejä syöpäsairaille potilailla 1990-luvun alussa. Pian he huomasivat, että yksi sairastumisen syy oli anteeksiantamattomuus. Niin he kehittivät uuden metodin, joka sai nimekseen ehdoton anteeksianto.

Tipping ei kuulu mihinkään kirkkokuntaan, vaan elää vapaana järjestäytyneiden uskontojen opinkappaleista. Kuitenkin koko hänen maailmankuvansa rakentuu kahden maailman olemassaoloon. Toinen on inhimillinen maailma ja toinen jumalallisen totuuden maailma. Niiden välillä, molempien vaikutuspiirissä on ihmisen sielu. Tätä selvennetään monin kaaviokuvin.

On aika hankalaa tiivistää muutamaan lauseeseen liki 300-sivuisen kirjan sisältö, mutta yritän kuitenkin. Kirjan pääidea on, että koskaan ei oikeastaan tapahdu mitään väärää, ei mitään anteeksiannettavaa. Kaikki se paha, mitä koemme, on lopulta meille hyväksi. Se on lahja, josta tulee olla kiitollinen, sillä ongelmat auttavat meitä näkemään oman osuutemme ja kasvamaan ihmisinä. Ei ole olemassa uhreja ja syyllisiä. Kaikessa on takana jumalallinen tarkoitus ja universumin suuri kokonaissuunnitelma. Kristityt kai puhuisivat tässä johdatuksesta.

Kirjassa on paljon asioita, joista voin olla yhtä mieltä, mutta vielä enemmän asioita, jotka minusta ovat pelkkää huuhaata. En oikein tiedä mitä ajatella vaikkapa ihmisen chakrajärjestelmän vaikutuksesta. Universaali energia virtaa kirjan mukaan kehoihimme elämänvoimana ja tajuntana nimenomaan chakrajärjestelmän kautta.

En myöskään jaksa uskoa, että: "Myös elämämme näennäisen sattumanvaraiset tapahtumat liittyvät jumalallisen suunnitelman toteutumiseen, joka on ennalta määrätty, ja joka on täysin tarkoituksenmukainen henkisen kasvumme kannalta."

Jos joku kykenee kirjan avulla antamaan anteeksi ja kääntämään kaiken opikseen, oikein hyvä. Minulla tuo universaalinen kehys tökki liikaa.

 PS Huomaan laittaneeni kirjan kuvan nurinpäin. No, tässä teoksessa se ei haittaa.