Lisa See näkyy olevan amerikkalaistunut kiinalainen kuten hänen romaanihenkilönsäkin. Aiempia käännöksiä en ole lukenut, mutta ilmeisesti tuorein "Shanghain tytöt" (2011) osui silmiini uutuushyllystä ja lähti mukaan.

Tarina kuvaa ensimmäisen polven kiinalaisia maahanmuuttajia, siis köyhyyttä, kurjuutta ja kauhuja. Huolettomaan elämään tottuneet shanghailaiset sisarukset joutuvat tyytymään epämiellyttäviin järjestettyihin avioliittoihin, kun isä on pelannut omaisuutensa.Tilanteen muuttaa katastrofaaliseksi alkava sota. Japanilaiset valloittajat eivät siviilejä säästele.

Kamaluudet seuraavat toisiaan, kun tyttäret äitinsä kanssa yrittävät pelastua Amerikkaan. Eikä sielläkään mikään ihmemaa aukene ainakaan kiinalaisille maahanmuuttajille.

Juoni sisältää paljon yllättäviä käänteitä ja loppuu miltei kuin kesken. Jäin miettimään seuraako jatkoa.

Tekijä vakuuttaa loppusanoissaan, että useat tapahtumat ovat totta, monet keskustelut ja kuulustelut suoraan elävästä elämästä, tosin kuultuna muilta.

Kirja oli ihan mainio viihderomaani, mutta jotenkin siitä jäi puuttumaan itse koetun ja eletyn elämän maku, joka monissä tämäntyyppisissä sukutarinoissa on ollut lisäväriä antamassa.