Tästä näkyy teksti kadonneen taivaan tuuliin tai paremminkin johonkin Netin saloihin. Yritetäänpä siis uudelleen.

Häpeäkseni en ole lukenut yhtään aiemmista Eeva-Kaarina Arosen teoksista, vaikka hänen lehtijutuistaan pidinkin. Nyt vihdoin sain käsiini "Kallorummun", Finlandia-palkintoehdokkaan.

Kirja kuvaa yhtä marraskuista päivää Mannerheimin Kaivopuiston asunnossa vuonna 1935. Tytär Sophie on käymässä, valmistellaan illan päivälliskutsuja, joilla on varsin tunnettuja valtakunnan johtohenkilöitä.

Kerronta etenee silloisen silminnäkijän muistoihin pohjautuvan elokuvan avulla. Muistot luovat unenomaisen, monikerroksisen, oudon tunnelman. Henkilöhahmot ovat ainakin enimmäkseen historiallisia, mutta muu lienee fiktiota.

Kirja loppuu yllätykseen.

En ole käynyt Mannerheimin kotimuseossa. Nyt aion ensi tilassa käydä ja ehkä lukea kirjan sitten uudestaan. Kirja kuvailee niin tarkkaan kodin yksityiskohtia, että ne on nähtävä.