"Pitkä matka paratiisiin" (2011) kertoo Leah Chishugin pelastumisesta Ruandan kansanmurhan ruumiskasasta. 17-vuotias nainen, kantoi mukanaan pienen poikavauvansa ja vielä kolme muuta lasta paetesaan yli rajan.

Leah oli elänyt hyvin onnellista ja etuoikeutettua elämää. Äkillinen hutujen nousu tutseja vastaan yllätti hänet täysin. Kuin ihmeen kaupalla hän pelastui pahoin viilleltynä.

Leah oli niin peloissaan, että pako jatkui ja jatkui. Vailla henkilöllisyyspapereita ja miltei rahatta, hän jatkoi matkaansa poikansa kanssa maasta toiseen, kuvitellen ja uskoen, että Etelä-Afrikassa hän olisi turvassa.

Kuulostaa ihmeeltä, miten paljon hyviä, avuliaita ihmisiä löytyi matkan varrelta. Aina joku antoi ruokaa ja vaatteita. Aina jostain löytyi yösija ja autokyyti seuraavaan kaupunkiin.  Aina joku auttoi yli rajan pimeästi.

Lopulta Leah saapuu perille Etelä-Afrikkaan ja saa huomata järkytyksekseen, että rotuerottelun virallinen kumoaminen, ei todellisuudessa ole muuttanut juuri mitään. Onnelaa ei löydy vieläkään.

Lopulta Leah muuttaa peloissaan turvaan Englantiin. Paratiisia ei tosin löydy sieltäkään, mutta sinne hän asettuu ainakin toistaiseksi.

Leah tapaa vankilassa yhden miehistä, joka oli ollut tappamassa hänen sisaruksiaan. Kun hän näkee, miten raunioina syyllinen on, hän ei voi enää tunteakaan vihaa. Hän antaa anteeksi.

Iloisiakin yllätyksiä kirjaan toki mahtuu, mutta niin synkkää on kirjan sanoma, että kun luin kahtena iltana vuoteessa, näin sekavia painajaisia molempina öinä.