Kristin Steinsdottirin "Omaa tietä" on meillä harvemmin käännettyä islantilaista kirjallisuutta. Onneksi on käännetty, sillä kirja on vallan ihanaa luettavaa. Teksti tuo mieleen ruotsalaisen Linda Olssonin.

Kirjan päähenkilö on yksinäinen vanha nainen, leski, joka elää elämäänsä toisaalta muistoissa, toisaalta nykyhetkessä. Mutta myös islantilaiset taruhenkilöt elävät naisen mielessä, kuolleetkin kulkevat hänen huoneissaan.

Yllättävän monissa kirjoissa on tullut vastaan vieraitten hautajaisia kiertävä vanhus. Usein nälkäänsä ruokaa hakeva. Tällä kertaa syy on toinen.

Pidin tästä pienestä kirjasta kovin.