Keskityin kerrankin Helsingin taidenäyttelyihin. Puoliakaan en ehtinyt/jaksanut, mutta paljon mielenkiintoista kuitenkin.

Kävin kahdessa ikoninäyttelyssä. Kiertelin taidegallerioita. Niistä ehdottomasti voimakkaimmin satutti Galleria Heinon näyttely Samuli Heimosen maalauksista "Kaikessa on murtumansa".  Taulut olivat jo kooltaan suuria ja voimakkaita ja niissä kaikissa oli tosiaan jotain hurjaa, jotain pysäyttävää, jotain, jota oli pakko jäädä katsomaan ja ajattelemaan. Taulut jäivät elämään mielessäni. Ne askarruttavat edelleen. Kannattaa käydä katsomassa. Käydessäni oli taiteilija itsekin paikalla kertoilemassa teoksistaan, mutta kyllä pelkkä katsominenkin saa mielen syvät vedet liikkeelle.

Helsingin Kaupunginmuseossa oli silmiä ja ajatuksia hivelevä Signe Branderin valokuvanäyttely Helsingistä 100 vuotta sitten. Niitä kuvia olisi katsellut ihan loputtomiin. Millaisia tarinoita näytti noihin katunäkymiinkin sisältyvän.

Tennispalatsin "Kauneuden pauloissa" oli koottu Tretjakovin gallerian parhaista helmistä. 1800-luvun klassista taidetta kukkeimmillaan. Kun sieltä suoraan käveli Ateneumin taidemuseon Picasso-näyttelyyn, oli hyppäys melkoinen. Tosin Picassollakin oli klassinen kautensa ja olikin mielenkiintoista nähdä myös näitä töitä. Eniten ehkä puhuttelivat sodan rujouttamat hahmot.

 Kaikkiaan kiersin 14 taidenäyttelyä, mutta olipa lomaakin kokonainen viikko. Monet kuvat jäivät syvälle mieleeni.