1814914.jpg

Kun istuu marjapuskissa, kun huuhtoo ja perkkaa marjoja, kun hilloaa ja mehustaa ja pakastaa, on aikaa kuunnella radiota ja äänikirjoja. Kuuntelin Richard Bachin "Lokki Joonatanin".

Kovin kirjaa on kehuttu. Moni ystävänikin on ollut ihan innoissaan, niin että odotukseni olivat kovinkin korkealla.

Kirjailija on säveltäjä Bachin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Hän on lentäjä alkuperäiseltä ammatiltaan ja lentämisestä hän kirjoittaa. Hän kertoo lokista, joka haluaa oppia lentämään paremmin kuin muut, aina vain korkeammalle ja aina vain nopeammin.

Kirjan todellinen sanoma kertoo yksinäisyydestä, erilaisuudesta, hyljätyksitulemisesta ja miten kaikesta selvitään. Kirja kertoo päämäärän asettamisesta ja määrätietoisesta pyrkimyksestä eteenpäin, irtautumisesta totutuista tavoista ja tavanomaisuudesta, mahdollisuudesta löytää elämisen riemu ja vapaus. Kirja kertoo itsensätoteuuttamisen rajattomista mahdollisuuksista.

Kuuntelin kirjan kahdesti, sillä en ensimmäisellä kuuntelulla vielä noussut lentoon lokki Joonatanin mukana ja kuuntelukirja on vain runsaan tunnin kestävä. Toisella kerralla yritin keskittyä paremmin. On varmasti oma vikani, kun kirja ei oikein sytytä.

Ei lokki Joonatanin maailma minulle lopultakaan oikein auennut. Kyllä siinä hienoja ajatuksia riittää, mutta minä kai seison liian tiukasti maanpinnalla. Minun oli hieman vaikeaa seurata toinen toistaan seuraavia korkeamman elämän sfäärejä. Kuolemakaan ei ole mikään loppu, ei edes rajoite ja ajatuksen voimalla voi voittaa kaikki ajan ja paikan rajoitukset.

Ehkä marjastus on liian arkista puuhaa, jotta voisi irrottaa otteensa arjesta ja nousta siivilleen. Kyllä minä jäin seisomaan kotipihalle.

Lukija Jukka-Pekka Palo tekee hyvää työtä.