1594717.jpg

Tämä tarttui käteen ystävän pöytäpinoista. Oli jo kansikuva niin kiehtova ja miksei aihekin. Kun sodasta vihdoin viime vuosina on voinut puhua ja kirjoittaa vapaasti, riittää lukijoiksi meitä sodan jälkeen syntyneitä, suuria ikäluokkia.

Kirjan on toimittanut Jouni Kallioniemi ja näkyy painetun 2006.

Ihan aluksi kerrottiin ostokorteista. Sinänsä hyvä asia. Vain muutama vuosi sitten olin oppilaitteni kanssa lähikunnan kotiseutumuseossa ja opas selitteli kirkkain silmin, miten ostokortit toimivat sodan aikana rahan vastineena. En kehdannut sanoa mitään. Häpesin oppaan puolesta.

Minulla on vielä tallessa  omalla nimelläni saatuja vaaleanpunaisia vaatekortteja. Joitain oli jäänyt käyttämättä ja pian tekstiilisäännöstely sitten purettiinkin. Sen sijaan kahvin kortilla olon muista lapsuudestani, vaikka ei meillä kahvia juotukaan.

Joitain muitakin muistoja kirja herätti. Meilläkin harjattiin hampaat suolalla. En edes tiennyt, että se oli ollut yleisempikin tapa.

Ruokaohjeissa neuvotaan, miten voi paistaa ilman rasvaa. Pannulle vaan tilkka vettä ja voipaperia tai hieman etikkaa. Sopisi varmaan nykyajan rasvakammoisille laihduttajille. Heinälaatikossa haudutus säästäisi energiaa nykypäivinäkin.

Hetken jo harkitsin vedestä ja vehnäjauhoista keitettävän ja vatkattavan kermavaahdon korvikkeen valmistusta. Makeutukseksi rippunen sakariinia. Sopisi kalorikammoisille.

Vaikeaa oli ymmärtää miksi pieneen kirjaseen oli otettu mukaan täydelliset saippuan keitto-ohjeet tai huolellinen kertomus sian teurastuksesta sekä suolten pesusta makkaroita varten. Ettei vain mitään menisi hukkaan, muistutettiin, että sian saparo ja kärsälevy ovat myös hyvää ihmisravintoa. Kaniinin nahan muokkausohjeet, pettuleivän valmistus ja kessunviljelyn ohjeistus taitavat jäädä useimmilta sekä lukematta että kokeilematta. Miten olisi voikukanjuurikahvi?

En tiedä, mitä oikein odotin, mutta pettymys kirja oli. Sisältö oli melkomoista silppua. Toimittaja olisi saanut mielestäni toimittaa vähän pontevammin.

Kirja herätti joitain nostalgisia muistoja, jatkuihan pulan ja puutteen aika vielä pitkään sodan jälkeenkin. Se myös herätteli taas näkemään nykyisen tavaran ja energian mielettömän tarjonnan ja käytön.

Miten käsittämättömän vähällä silloin selvittiin, vain reilut 60 vuotta sitten.