Loma alkaa tänään. Aion käyttää suuren osan lomastani istuskellen puutarhassani ja lueskellen. Vinot pinot kirjoja odottavat pöydälläni ja lisää saa kirjastosta.

Puutarha tosin vaatii oman osansa. En ole erityisen innokas kitkijä. Yritän löytää jonkinlaisen tasapainon luonnontilaisen ja joteensakin siistityn pihamaan välillä. Eilen kuulin jonkun naisen sanovan radiossa: "Pihan tulee näyttää siltä, kuin se olisi vasta imuroitu."  Minulla kulkivat kylmät väreet pitkin ihoa. Minusta piha ja sisätilatkin saavat näyttää siisteiltä, mutta asutuilta, eletyiltä.

En harrasta puutarhakirjojen lukemista, mutta Hesarissa esiteltiin muutama viikko sitten kiinnostavaa teosta, Julia Donner: "Oi terve tarhurineito" - Aino Sibeliuksen puutarha. Yritän saada kirjan kesällä käsiini. Olenhan käynyt ihmettelemässä ja ihailemassa Ainolan pihamaata, jossa tosin on jäljellä enää koristepuutarha. Sibeliusten aikoihin kotipuutarha oli suorastaan välttämättömyys jo käytännön syistä, mutta Aino tuntuu ymmärtäneen jotain puutarhan hoidon syvimmästä merkityksestä, kun hän kirjoittaa: "Minä kuokin ja lapioin kuokkimasta päästyänikin. Välillä itkin ja sitten rupesin taas kuokkimaan."

Yhden oikein miellyttävän puutarhakirjan luin viime kesänä ja silloin siitä kirjoitinkin pitkän sepustuksen. Kirja on Tiina Koskimiehen ja Maarit Knuuttilan: "Pappilan puutarhassa, kasveja ja kulttuurihistoriaa". Luultavasti minua viehätti juuri tuo kulttuurihistoriallinen puoli ja lisäksi kirja herätti eloon monien onnellisten kesien muistot vanhassa pappilassa, aikana, jolloin lapsemme olivat pieniä ja todella viljelimme ja kasvatimme vaikka mitä pappilan puutarhassa.

Tänään alkaa minun kesäni. Kertoilen lukemisistani, kun koneen ääreen satun ja Vammalan Vanhan kirjallisuuden päiville aion mennä kuuntelemaan esitelmiä Mika Waltarista.

Iloista ja lämmintä kesää!