Tämänkin kirjan antoi eräs ystävä luettavakseni. Jill Bolte Taylor oli ja on edelleen tunnettu ja tunnustettu aivotutkija Harvardin yliopistossa. Time on luokitellut hänet 100 maailman vaikutusvaltaisimman naisen joukkoon.
 Yllättäen hän itse koki vakavan aivovamman, vuotava aneurysrma tuhosi miltei täysin hänen vasemman aivolohkonsa. Toivuttuaan hän kirjoitti kirjan: "Elämäni oivallus, kuinka toivuin aivohalvauksesta".

Kirja on vallan uskomaton tarina ensinnäkin siitä, miten aivotutkija kykeni kokemaan vakavan aivoverenvuodon mahdollisuutena tarkkailla aivojen toimintaa tässä tilanteessa. Toisaalta uljas kuvaus siitä, miten sisukkuudella voi toipua todella vakavasta aivovauriosta. Jill menetti hetkessä kykynsä puhua, lukea, liikkua, muistonsakin, mutta hän lähti taistelemaan ja äitinsä avulla selvisi normaaliin elämään. Vuosia se vei.

Kirjan suurin oivallus on se ero, minkä kirjoittaja huomasi aivopuoliskojen toiminnassa, kun vain oikea jäi jäljelle. Vaikka hän oli aivan avuttoman vauvan tasolla, hän tunsi outoa iloa, rauhaa ja lepoa. Hän ei oikeastaan olisi halunnutkaan palata entiseen. Hän päätyykin lopputulokseen, jossa suosittelee tapoja päästä irralleen vasemman puoliskon alituisesta määräysvallasta ja levätä oikean puoliskon varassa. Hän arvelee, että nirvana ja muut samantapaiset kokemukset ovat juuri oikean aivopuoliskon hallitessa koettavia rauhan ja onnellisen levollisuuden hetkiä.

Mielenkiintoinen teos kaikille ja eritoten aivohalvauspotilaille ja heidän läheisilleen.