Olen monesti haaveillut vielä kerran lukevani uudelleen L M Mongomeryn iki-ihanat Anna-sarjan ja runotyttökirjat. Nyt ei enää tarvitse huokailla niiden perään. Huomasin nimittäin kirjastossa Montgomeryn vasta nyt suomennetut "Vanhan kartanon Pat" ja "Pat Vanhan kartanon valtiatar".
Paluu menneisyyteen oli kovin helppoa.

Kirjoissa elää 1900-luvun alkupuoli Prinssi Edvardin saarella niin tuttuna, vaikka henkilöhahmot eivät samoja olekaan. Mutta maisema ja luonto, juonen verkkainen kulku, ihmissuhteet, jopa henkilöt tuntuvat samoilta vanhoilta tutuilta.

Kirjojen mielenkiintoa lisää, että kirjailija itse kertoo päähenkilö Patin muistuttavan eniten häntä itseään. Lisäksi kirjan toinen "päähenkilö" vanha kartano on oikeasti edelleen olemassa ja siellä toimii Montgomeryn museo. 
Olen hieman haaveillut vielä joskus käyväni siellä.