Tämä kirja tuli vastaan kirpparilla ja jo kansikuva sai minut ostamaan.  Sisältö yllätti iloisesti. Kovin vähän olen Hämäläistä lukenut, "Säädyllisen murhenäytelmän" sentään.

Hämäläisen kirja on vuodelta 1935, minun painokseni 1943. uskoisin kirjan kuvaavan kirjoitusaikaa eli 30-lukua.

Kirjan nimi hämää. Katuojan vesi ei olekaan likaista, päin vastoin, se on kirkasta ja puhdasta sadevettä.

Kirjan päähenkilö on aikalaiseksi sivistynyt nainen, käynyt keskikoulun ja siistissä sisätyössä konttorissa. Kaiken liikenevän ylimääräisen hän käyttää kirjojen ostamiseen. Rakkauden huuma vie harhaan, ihana mies osoittautuu painajaiseksi.

Kun nainen sitten jää yksin pienen poikansa kanssa, hänet tietenkin erotetaan töistä, hän joutuu oman yhteisönsä ulkopuolelle ja myytyään kaiken, jopa rakkaat kirjansakin, hän lähtee Helsinkiin etsimään jotain elämisen mahdollisuutta uusissa ympyröissä.

Helsinkiläinen kurjuus ei ollut yllätys, mutta kyllä todella elämisen äärirajoilla joutui köyhä taiteilemaan.
Yllätys minulle oli, että jo siloin oli kuitenkin toimiva sosiaalihuolto ja työttömyyspäiväraha. Summat olivat varmasti vaatimattomia, mutta yhteiskunta kuitenkin pyrki tarjoamaan turvaa heikompiosaisille.

Varsin mielenkiintoinen luettava. Uudempia painoksia näkyykin otetun.