Kesän pitkillä automatkoilla tuli, paremman puutteessa, kuunneltua tämä Danielle Steelin "Uusi aamu".  Miltei sietämätön kokemus. En vaan ole tämäntyyppisen kirjallisuuden ystävä.

San Fransiscossa tapahtuu maanjäristys, joka katkaisee kaikki yhteydet ulkomaailmaan. Päähenkilöt löytyvät suuresta hyväntekeväisyysgaalasta, jossa hyväosaiset jakavat murusia yltäkylläisyydestään. Monen maailma kääntyy nurin.

Kirja oli niin ennalta-arvattava, niin kliseinen, niin makea ankeissakin käänteissään, että etoi koko ajan. En ikinä olisi kyennyt lukemaan sitä, mutta päätin sitkeästi kuunnella, kun kilometri toisensa jälkeen jäi taakse.

Levyjä oli aika pino, siis paksu kirja. Jos pitää kirjasta, pitää varmaan lukijan Sanna Majurin luennastakin.

Sanalla sanoen, minusta teksti oli aivan luvattoman naivia.