Kun autoni on huollossa, kulutan aikaa läheisellä Punaisen ristin Kontti-kirpparilla. Nytkin meni 2,5 tuntia aika mukavasti, kun nappasin hyllystä pari parin euron kirjaa ja istuin lukemaan.

Elizabeth Marshall-Thomasin "Peurankuu" houkutti, kun mieleeni muistuivat muinoin lukemani Jean Untinen-Auelin Luolakarhun Klaanista kertoneet kirjat. Tämä ei kyllä temmannuit mukaansa yhtä hyvin. Tosin ei ehkä Luolakarhun klaanikaan enää olisi samaa.

Elizabeth M-T on antropologi, joten tietopohjaa lienee riittävästi ja jännitystäkin löytyi. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan. Ja ylen paljon ihmettelin, että tuli piti vaivalloisesti hiertää joka välissä tulikepillä. Eikö muka tulta osattu säilyttää tuhkan alla hehkuvissa hiilissä jo kivikautena!?

Jotenkin nämä kivikauteen kuvitellut romaanit kumminkin viehättävät minua. Vievät kai kyllin kauas arjesta.

Karin Fossum on ihan suosikkejani. Miten lie jäänyt "Harriet Krohnin murha" aikanaan lukematta. Nytpä korjasin vahingon.

Heti alusta tiedetään, kuka murhaa kenet ja miksi. Myös lopputulos on ilman muuta selvä. Totta kai Kondrad Seijer selvittää tämän jutun kuten kaikki aiemmatkin. Ihmeen kauan sentään kestää, niin kömpelösti murhaaja käyttäytyy.

Kirjan juju on murhaajan mielen seuraaminen. Luulenpa, että monikin lukija alkaa toivoa, että murha ei selviäisi. Että kaikki olisi oikeastaan aika hyvin näin. Taitava analyysi johtaa lukijankin miltei rikoksen poluille.

Pistin molemmat kirjat jo kiertoon. Tuskin niitä kuitenkaan toiste lukisin.