Kun sieppasin uutuushyllystä Jonathan Franzenin "Epämukavuusalueen" (2012), kuvittelin lainaavani jonkinlaisen jatko-osan Peter Franzenin lapsuusmuistelmiin "Tumman veden päällä". No, niinhän se ei ollutkaan.

Aika pian tunnistin, että tämä Jonathan on se sama, jonka "Vapauden" luin kevättalvella. Vapaus kuvasi amerikkalaisen nykyperheen arkea hyvinkin syvällisesti ja samoilla linjoilla kuljetaan tässäkin. Tälläkin kertaa on perhe esillä, mutta kerronta on omakohtaista ja kuvaa kirjailijan omia nuoruusvuosia.

Heivoll Gaute nousi tuoreena mieleen, kun Franzen kertoo opiskeluistaan ja kirjailijahaaveistaan. Isäthän eivät moista ymmärrä alkuunkaan.

Pidin Gauten teoksesta enemmän. Toisaalta Franzenin kerronta amerikkalaisesta koulu- ja yliopistomaailmasta oli mielenkiintoista luettavaa.