Linda Olssonia en jätä väliin. Uusin "Kaikki hyvä sinussa" (2012) kertoo hylätyn lapsen tarinan Uudesta-Seelannista.

Kirjasta ihan hyppäsi silmille kohta, jossa päähenkilö Marion toteaa, ettei ole koskaan valvonut yhtään yötä läheistensä huolia hautoen. Sittemmin selviää, ettei läheisiä ole olemassakaan. Vanhemmat ovat kuolleet, ainoa veli kadonnut kauan sitten, jo lapsuudessa, avioerostakin on jo aikaa, eikä lapsiakaan ole.

Marion on keski-ikäinen ruotsalainen lääkäri, joka on jättänyt työelämän ja Euroopan taakseen ja muuttanut yksin huteraan mökkiin syrjäiselle rannalle Uuteen-Seelantiin, naapureitakin on hyvin vähän. 

Pikkuhiljaa Marion tutustuu hiljaiseen, ikinälkäiseen poikaan. Tilanne kuitenkin muuttuu äkisti, kun Marion löytää pojan merestä miltei hukkuneena.

Juonessa riittää yllättäviä, jopa traagisia käänteitä. Kuitenkin kokonaisuus jättää lukijalle jälleen hyvän mielen. Juuri jotain tällaista olin jo kaivannutkin.