Elif Shafak oli minulle täysin tuntematon, vaikka "Kirottu Istanbul"(2012) on jo toinen häneltä käännetty teos. Kirja on 500-sivuinen, mutta käsittämättömän nopealukuinen. Itse aloitin aamulla ja kun lopetin, ei ollut vielä iltakaan käsillä. Ja olin sentään välillä käväissyt kaupassa, laittanut keittoa muhimaan ja imuroinutkin.

Mielestäni kirjalle oli eduksi lukea se samantien alusta loppuun, sillä henkilögalleria on sen verran laaja, että homma pysyi paremmin hanskassa ilman keskeytyksiä. Lisäksi hypittiin maasta toiseen, jopa mantereelta toiseen.

Kovin syvälle ei henkilöihin ehditty porautua, mutta aika erikoista väkeä, ehkä ei ihan tavallisia keskivertokansalaisia.

En surukseni ole koskaan käynyt Istanbulissa, mutta ainakin ruokakulttuuriin pääsi tutustumaan kirjan kautta.

Erityisen paljon teoksessa keskitytiin armenialaisten kansanmurhaan. Kirjailija onkin kotimaassaan saanut syytteen "turkkilaisuuden loukkaamisesta". Minua tämä aihe kiinnosti ja arvelen, että kirjan tarkoitus on ollut omalta osaltaan valaista asiaa myös omille kansalaisilleen.