Fred Vargasin "Kuriton mies nurin"(2007) oli minulle ihan uusi tuttavuus. Tuttava sitä minulle tyrkytti lainaksi, kun oli itse kovin tykännyt. Kun googletin, huomasin, että kyllä Vargas näkyy olevan ihan tuottelias dekkarikirjailija.

Kirja kertoo Ranskan Alpeilta, ihmissusista ja lampaista ja lammaspaimenista. Alpit herättävät minussa hyviä lomamuistoja, ihmissusista en niinkään perusta.

Kirjassa oli mukavan mielenkiintoista väkeä. Varsinkin kolmikko, joka kurjalla karjankuljetusautolla lähti ihmissutta jahtaamaan oli ilahduttavan kirjava. Heidän sanailunsa oli kirjan parasta antia.

Loppumetreillä mukaan tulee Vargasin ikioma salapoliisi Adamsberg ja juttu ratkeaa.

Tämä kirja innosti minut lainaamaan edellä arvioimani Leonie Swanin "Ihmissutta ken pelkäisi". Kirjoissa kun oli pariaatteessa ihan samat elementit; Ranskan maaseutu, lampaita ja paimenia, murha ja ihmissusi.

Kyllä Vargas oli minulle ehdottomasti mieleisempi. Kirjan nimi tosin ei auennut minulle ollenkaan